torstai 1. syyskuuta 2016

Moi mitä kuuluu?

Moikkamoi pitkästä aikaa. Onpas vaikeaa alkaa kirjoittaminen pitkän tauon jälkeen. Aina välillä olen kaivannut blogin pariin, mutta lopulta laiskuus on vain voittanut. Ja on ollut niin paljon kaikkea muuta tekemistä, että blogi on jäänyt prioriteettilistalla häntäpäähän.

Niin on kyllä vähän jäänyt jumppa ja muutkin treenijutut. Treenaamisesta en voi edes puhua, kun olen vain liikkunut sen mitä olen sattunut ehtimään :D Tavoitteellisuus on muisto vain ja päivän liikuntaohjelma on keksitty melkein lennosta. Nyt syksyn tullen olisi kyllä mukava päästä taas jonkinlaiseen rutiiniin kiinni ja toisaalta se on nyt myös helpompaa, kun ei ole koko ajan jotain erikoisempaa ohjelmaa tiedossa.

Kesän liikuntakerrat on enimmäkseen sekalainen setti cardiota, attackia, steppiä ja combattia. Olen myös suunnistanut enemmän kuin koskaan ja silti en tarpeeksi ;) Muutamia uusiakin juttuja on tullut kokeiltua. Treenipaikan puuttuessa olen käynyt ensimmäistä kertaa ikinä testaamassa porrasjuoksua. Oli ihan hauskaa, mutta ensikertalaisella meinasi loppua ideat kesken sen suhteen, millä kaikilla tavoilla rappusia voi kavuta ylöspäin. Olisi ehkä kannattanut tehdä jokin etukäteissuunnitelma :D

Välillä olen kärsinyt myös melkoisista motivaatiokadoksista liikuntaa kohtaan, varsinkin kaikkea vähänkin raskaampaa kohtaan. Olen mielessäni ihmetellyt sitä, että miten sitä joskus jaksoi tehdä niin paljon kaikkea, kun nyt tuntuu, että neljäkin liikuntakertaa viikossa vie niin paljon aikaa. Välillä olen saanut tosissani pakottaa itseäni liikkeelle. Ei mun todellakaan tarvitse kymmentä kertaa viikossa liikkua, mutta jos nyt edes se neljä :D Ja jos kunnolla päästää itsensä repsahtamaan, niin vanhan kunnon metsästys on vielä ikävämpää aloittaa :D

On liikuntarintamalla silti tapahtunut kaikkea kivaakin. Sellaista, joka kasvattaa motivaatiota ihan kunnolla! Kesän kohokohta oli ehdottomasti Les Mills Superstar -tapahtuma, jossa vietin koko pitkän päivän hengittäen LM-ilmaa keuhkojen täydeltä. Välillä jumppasin itse ja välillä vain istuen ihailin muita taitavia jumppaajia. Tuolla jos missä tulee "mäkin haluan olla ohjaaja!!!" -fiilis! Mun on kyllä pakko päästä joskus kokemaan se ihan real deal eli Tukholman LM Live! Ehkä ensi vuonna?

Mutta tällaista tällä kertaa. Pieni alustus tulevalle. Palaan myöhemmin tällä viikolla oikean postauksen kanssa! :)

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Miltä tuntuu bodypump yli neljän kuukauden tauon jälkeen?

Hirveältä. Ihan hirveältä.

Viime vuoden loppupuolella tapahtunut salinvaihto oli tappoisku bodypumpille. Olin muutenkin käynyt pumpissa pitkän aikaa lähinnä vain kaverien takia ja kun tuo "pakko" otettiin pois, niin pumppikin jäi sillä sekunnilla. En vain enää saanut pumpista niitä kiksejä ja onnistumisen tunteita, mitä aiemmin sain, joten turha sinne oli itseään väkisin pakottaa.

Nyt oli selvästi kulunut tarpeeksi aikaa edellisestä tunnista, kun jopa halusin mennä pumppiin. Kaverit oli hehkuttaneet uutta ohjelmaa ("uutta") ja muutenkin olin ihan kiinnostunut näkemään, miten vielä pärjäisin pumpissa. Vaikka lopputulos olisi kyllä pitänyt olla odotettavissa.. ;)

Suunnitelma oli selvillä: pienet painot. Näin pitkän tauon jälkeen en uskalla lähteä latomaan niitä painoja, joilla olen joskus vanhoina hyvinä aikoina pumppaillut. Lattiassa olisi ollut vain märkä läntti, kun tanko olisi tippunut turvalle.

Jo kyykyssä huomasin yhden ärsyttävyyden, mitä ei todellakaan ole ollut ikävä: hartiat ei kestä pientäkään painoa. Lopussa kramppasi niin pirusti, että tein vain etukyykkyä, vaikka painoakaan ei ollut kuin 17 kiloa. Gritissä olen tehnyt huomattavasti isommilla painoilla (jopa 27 kg) eikä mulla ole ikinä siellä samanlaisia kramppailuongelmia kuin pumpissa. Lämpässä vedetään hartiat kramppiin liiallisella määrällä pystysoutuja ja sen jälkeen mun on turha kuvitellakaan, että saan kyykkyä tuntumaan jaloissa hartioiden sijaan. Argh.

Kyykky ei ehkä ollut mikään voittokulkue, mutta rinnassa pääsin oikean pumpin makuun. Nyt tuntui siellä missä pitikin ja todellakin tuntui! :D Mulla ei näköjään ole enää mitään lihaskestävyyttä rinnassa. Jouduin koko ajan pitämään omia taukoja, vaikka painot oli pienet. Eikä se varsinaisesti helpottanut asiaa, että uuden pumpin rintabiisissä on todella paljon nopeita joustoja, mikä takasi vielä asteen tuskaisemmat oltavat. Rintabiisi veti koko kropan ihan rikki ja siitä lähtien tärisinkin koko tunnin :D

Selkäbiisi oli ehdottomasti koko tunnin helpoin biisi. Tein 17 kilolla ja se ei tuntunut paljon missään. Selkä on toisaalta sellainen, että sitä tulee tehtyä myös gritissä aika paljon. Parhaimmillaan olen kiskonut vauhtipunnerruksia 25 kilolla gritissä, joten pumpin selkää ajatellen pysyn ihan hyvässä vireessä gritin avustuksella.

Selkä olikin sitten about ainoa biisi, jonka pystyin tekemään kunnolla :D Kaikissa muissa biiseissä väänsin ihan tuskassa niillä minipainoillani ja silti en mitenkään kyennyt tekemään kaikkia liikkeitä. Askelkyykyissä sain tuskastella hartioideni kanssa kuten kyykyissäkin, joten se biisi meni sillä pilalle. Muissa biiseissä en sitten muuten vain jaksanut.

En tiedä, miten selittäisin omaa jaksamistani. Kun tavallaan ei tuntunut pahalta, siis että en puuskuttanut kuin hullu jokaisessa biisissä. Varsinaista kuntoa on kyllä jäljellä. Ja miksipä ei olisi, kun olen kuitenkin säätänyt muiden lajien parissa paitsi pumpin. Mutta lihaskestävyys on kyllä laskenut merkittävästi. Olin luultavasti juuri kuten ne miehet, jotka tulee ensimmäistä kertaa pumppiin ja katsoo vierustoverilta (naiselta) painot ja pistää ne tankoon ja sitten käy näin :D Jaksoin tehdä muutaman toiston ja sitten en enää jaksanut. Toiston tai parin tauko ja sitten tanko tuntui taas kevyeltä, kunnes en taas saanut tankoa nousemaan. Ja tuota samaa sahaamista koko tunti (pl selkä).

Toisaalta uskoisin, että jos vain kävisin taas pumpissa, niin voisin saada kestävyyteni takaisin. En kai mä nyt ihan menetetty tapaus voi olla ;) Ja täytyy myöntää, että tunnin jälkeen mietin, että pitäisiköhän taas yrittää ujuttaa pumppi takaisin omaan treenisäätöön. Jossain määrin pystyin palaamaan takaisin niihin fiiliksiin, miksi joskus tykkäsin pumpista niin paljon. Ja miksi en tykännyt (lue: hartiat). Mutta jospa edes kerran kahdessa tai kolmessa viikossa saisin eksyttyä pumppiin, niin sekin olisi jo hyvä! Haluaisin kuitenkin tasaisesti vahvan kropan, jossa ainakin omasta mielestä myös kestävyys näyttelee omaa osaansa. Noille tukkoisille hartioille olisi kyllä kiva saada joku ratkaisu, jotta kyykyt tuntuisi jopa niissä jaloissakin joskus..

Kyseessä oli siis myös ensimmäinen kerta nykyistä ohjelmaa eli BP97. Tykkäsin kyllä ohjelmasta. Tuntuu, että kaikkien viimeaikaisten pumppien biisivalinnat on olleet sellaisia, että olen löytänyt niistä jotain valittamisen aihetta. Nyt kuitenkin tykkäsin biiseistä! En osaa sanoa, oliko ne superhyviä vai vain tavallisia (sitä analyysia varten pitäisi tutustua biisilistaan vähän tarkemmin), mutta ainakaan en inhonnut mitään biisejä. Ei tullut kertaakaan sellaisia fiiliksiä, että tällaista roskaa ei ikinä pitäisi pistää jumppaan. Tai sitten musta on vain tullut epäkriittinen nössö ;) Oli miten oli, kivoja biisejä!

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kevään kovin treeniviikko

Kevään kovin treeniviikko oli luultavasti viime viikko. Treenasin jopa kolmena päivänä ;) Joskus olen saanut kyselyä siitä, että pidänkö ollenkaan lepopäiviä, kun olen julkaissut näitä treeniviikkoja. Kieltämättä olen julkaissut niitä silloin, kun olen treenannut paljon, koska silloin treeneistä on jotain kerrottavaa :D Jos ei treenaa ja kirjoittaa treeniblogia, niin mistä sitten pitäisi kirjoittaa? Ma: makasin himassa, ti: makasin himassa, ke: makasin himassa jne? No mutta, siitä huolimatta, tässä toisenlainen viikko.

MA: Lepo

Meinasin ehkä tehdä jotain, mutta en tehnyt.

Ti: Sali 35 min + kuntonyrkkeily 1 h

Nämä viime viikon salit oli niin pieniä piiperryksiä, että en oikeastaan edes kutsuisi niitä treeneiksi :D Vähän vedin leukoja, vähän seisoin käsillä, vähän seisoin päällä ja vähän avasin kroppaa. Ja ehkä ehdin tehdä yhden ns "oikean" saliliikkeen kaiken temppuilun lisäksi. Ei mitään raskasta.

Nyrkkeilyssä tuli käytyä parin viikon tauon jälkeen. Mun nyrkkeilyhaluja hillitsee se tosiasia, että tuo tunti menee niin hemmetin myöhään. En jaksaisi odottaa sen alkamista, joten jos vähänkin olen sillä tuulella, että väsyttää ja ei huvita, niin menen treenin sijaan kotiin. Treenaamaan pitäisi aina päästä suoraan töistä. Mulle se toimii parhaiten. Oli kuitenkin kiva tunti :) Pitäisi yrittää muistaa tuo "kiva", mutta jotenkin se meinaa unohtua kun kello on jo viisi ja vielä pitäisi pari tuntia jaksaa odotella tunnin alkua.. ;) Ja juu olen käynyt salilla ennen tuntia, mutta kuten edellisestä kappaleesta voi päätellä, niin kiinnostaa ihan kybällä..

KE: Ilmajooga 1 h

Mulla oli ehkä suunnitelmissa mennä grit strengthiin, mutta ei huvittanut mikään raskas, niin menin joogaan venymään. En pidä ilmajoogaa varsinaisesti "treeninä" omalla kohdalla. Se on pääasiassa venyttelyä. Ihan yhtä hyvin voisin venytellä kotona, mutta yli 30 vuoden kokemuksella tiedän, että en venyttele, niin menen mieluummin ohjatulle tunnille. Tulee ainakin venyttyä! Ja onhan tuo ihan kivaakin. Ainoa kehonhuolto, josta oikeasti voin sanoa nauttivani.

TO: Sali 35 min + kuntopotkunyrkkeily 1 h

Vastaava sali kuin tiistaina. Tai "sali". Pari leukaa ja pientä temppuilua.

Potkunyrkkeily sen sijaan oli ihan huippu tunti tällä kertaa! Olin parina itseäni parempien naisten kanssa ja siinä saa oikeasti niin paljon paremman tekemisen meiningin, kun parina on kokeneita tappelijoita. Revin ihan hullulla innolla noita sarjoja. Meitä oli tunnilla pariton määrä ja meitä oli kolme kipalesta tekemässä yhdessä, joten jouduttiin vähän vuorottelemaan. Omilla odotusvuoroilla tein täysin vapaaehtoisesti burbeita, punnerruksia ja muita jumppaliikkeitä ihan fiiliksissä. Never happens :D Kaikkein parasta tunnilla oli kuitenkin se, kun tehtiin kyynärpäälyöntejä. Nehän ei kuulu potkunyrkkeilyyn, mutta kun meidän tunti ei ole virallinen potkynyrkkeilytreeni vyökokeineen ja kilpailuineen, niin voidaan tehdä mitä huvittaa ;) Ja nyt saatiin tehdä kyynärpäälyöntejä. Ne on niin parhaita! Combatissakin ne on aina ollut mun lemppareita ja nyt sain vetää niitä täydellä raivolla potkutyynyihin. Tappelijan taivas ♥

PE: Ilmajooga 1 h 15 min

Viikon toinen ilmajooga. Tällä kertaa kyseessä oli yin-versio eli tehdään vielä vähän pidempiä ja syvempiä venytyksiä ja lopussa pidempi rentoutus. Kohta on supervetreät takareidet ja pakarat! :D

LA: Lepo

Kyllähän mulla oli suunnitteilla mennä jamiin ja salille, mutta lopulta laiskuus voitti enkä tehnyt tasan mitään. Ja kysessä oli vain ja ainoastaan puhdas laiskuus. Ei vain huvittanut lähteä mihinkään. Jami olisi ollut varmasti tosi kivaa ja sinne kaipaankin, mutta kun ei.

SU: Bodystep 1 h

Sunnuntaina sai vähän jännittää, ehdinkö jumppaan vai en. Kaveri värjäsi mun hiukset ennen tuntia ja tämän reuhkan värjäämiseen menee kiitettävän paljon aikaa (9 eri väriä päässä, onko lähtenyt vähän lapasesta, onko..?). Kaveri myös lupasi hidastella vielä enemmän, jos mua ei huvita jumpata, jotta en ehtisi, mutta toista päivää en enää laiskotellut. Ehdin siis steppiin ja se meni tosi hyvin! Jos parin viikon takaisella steppitunnilla koin pienen hyytymisen tunnin loppupuolella, niin nyt ei ollut sellaisesta tietoakaan. Olisin voinut vedellä pari muutakin tuntia perään :D Treenipuristus jäi silti vain yhteen tuntiin, vaikka kyllä sekin näytti vaikuttavan, kun palkinnoksi sain kipeät pakaralihakset. Saan aika harvoin jumpalla lihaksia kipeiksi, mutta steppi on selkeästi tehokasta ;)

---

Eli tällaista tällä kertaa. Ei mun viikot todellakaan ole aina mitään täyttä tykitystä päivästä toiseen ja tuplajumppaa toisensa perään. Varsinkin nyt uuden salin aikaan treeniviikot voi olla melkein mitä vain. Viime viikolla tuli käytännössä neljä lepopäivää ja kolme treenipäivää (rinnastan ilmajoogan lepoon ;). Mutta kun treenailen vain omaksi iloksi ja oman hyvinvoinnin kannalta, niin se on se ja sama, miten paljon tai vähän viikossa tulee jumppailtua. Välillä enemmän ja välillä vähemmän, sen mukaan, miten sattuu huvittamaan :)

tiistai 9. helmikuuta 2016

Miltä tuntuu tuplajumppa muutaman kuukauden tauon jälkeen

Eilen tuli pompittua pitkästä aikaa tuplajumppa, joka oli ennen mun maailman lempparein. Eli kyseessä siis mikäs muukaan kuin bodystep + bodycombat. Mun viimeisetkin superjumppailut loppui siihen paikkaan, kun vaihdoin salia. Tilalle tuli niin paljon kaikkea muuta, että olen sitten tehnyt kaikkea muuta. "Tavisjumpissa" olen käynyt vain silloin tällöin, mutta en välttämättä edes joka viikko.

Mun parhaina jumppa-aikoina, kun olin vielä hullu jumppapomppija enkä paljon muuta, tuplajumppia tuli jopa neljästi viikossa. Ja se oli mulle ihan normaalia. Olin niin täysin jumpan lumoissa, että mun oli päästävä ne kaikki ja mielellään koko ajan. Mutta kuten sanottua, niin viime aikoina on ollut toinen tilanne. Edellistä "kunnollista" tuplajumppaa saa etsiskellä niinkin kaukaa kuin viime vuoden lokakuusta (?). Kyllä mä edelleenkin teen pari treeniä päivässä useasti viikossa, mutta niitä en laske tuplajumpaksi. Saatan esimerkiksi mennä gritin ja cx:n, mutta nekin on treeninä ihan eri juttu kuin kaksi pidempää aerobista jumppaa.

Stepillä aloitettiin. Mentiin atleettinen versio ja miksauksia tietysti kuten tähän aikaan vuodesta yleensä, kun uusiin ohjelmiin on enää niin vähän aikaa. Stepin alku tuntui todella kevyeltä. Kun olen viime aikoina lähinnä leikkinyt gritti-tunneilla, niin ei noilla stepin alkupään biiseillä oikein pääse samaan kuolemantunteeseen :D Kolmosessa taisi olla burbeita, jotka on yleensä mun heikoin lenkki missä tahansa jumpassa, mutta nekin oli vain kevyet, kun olen tottunut tekemään gritissä paljon nopeampaan (ja silti liian hitaaseen ;) tahtiin. Stepin alku meni siis kuin vettä vain.

Seiskakin meni vielä ihan kivasti. Miksauksessa oli sellainen biisi, jonka muistan menneeni ei-niin-kauan-sitten-viimeksi ja jossa oli todella hapottavat jalkavedot taakse ja sivulle. Olen saanut ihan tosissani taistella niiden kanssa ja olen muistaakseni joutunut pitämään jopa omia taukoja, kun en hapotukselta ole kyennyt vetämään niitä putkeen. Nyt sain nekin tehtyä kaikki, ehkä ensimmäistä kertaa ikinä (?) :D Ja siihen se helppous sitten loppuikin..

Huomaa, että olen nykyään grittikävijä, kun jaksan tuntien alkupuoliskot suhteellisen kivasti, mutta sitten alkaa hyytyminen. En oikein osaa edes kuvailla sitä, miten en jaksa. Tavallaan mun kunto ei lopu kesken. Siis että en pihise kuin kuoleva käärme ja saan vielä vedettyä henkeä. Eikä mun jalatkaan ole hapoilla, että se estäisi jatkamasta. Kropan tuntuu valtaavan joku yleinen velttouden ja voimattomuuden tunne. Pystyn kyllä tekemään vielä liikkeet isosti (esim. combatissa hyppypotkut, polvihypyt jne), mutta jos on oikeasti tarkkasilmäinen, niin huomaa, että niissä ei ole voimaa ja terävyyttä.

Combat olikin sitten ajoittain aikamoista taistelua velttoutta vastaan :D Biisien välissä valitin kavereille, että menisin paljon mieluummin gritin kuin tuplajumpan ja vaikka cardiokin on ihan hirveä, niin sekin olisi loppunut jo aikapäiviä sitten ;) Nuo tuplat vaatii ihan toisenlaista asennoitumista. Ne ei ole ohi puolen tunnin kohdalla. Sitä samaa pomppimista pitää jaksaa kaksi tuntia. Välissä on toki kevyempiäkin biisejä, mutta silti.

Oli kyllä kivaa pitkästä aikaa vetää oikein kunnon jumppasetti. Ja sekin olisi kivaa, jos joskus taas jaksaisin vetää pari jumppaa ilman että saa kokea veltostumista :D Ehkä siis tulemme näkemään jatkossa taas enemmän näitä "vanhoja" jumppia. Olen muutenkin onnistunut kehittämään itselleni jonkilaisen himon taas perus LM-jumppiin. Viikossa saisi olla enemmän päiviä, jotta ehtisi mennä kaiken mitä haluaisi.. :)

maanantai 25. tammikuuta 2016

Cardion miksailuja

Kuten aiemmin aavistelinkin, niin grit cardiossa on tullut käytyä tämän vuoden puolella vähän useamminkin (lue: kerran viikossa). Kyseinen tunti siirtyi keväälle sellaiseen ajankohtaan, että se sopii mulle paremmin kuin hyvin! Nämä on tietysti aina valintakysymyksiä, mutta aiemmin tunti meni päällekkäin toisen lempparin kanssa ja valitettavasti se oli se cardio, joka jäi kakkoseksi.

Nyt kun tunti menee parempaan aikaan, niin olen päässyt ihan kunnolla cardion makuun. Tänään tuntui jopa ensimmäistä kertaa siltä, että tämä on ihanaa! Mikä on vähän ristiriitaista, koska cardio on aika hirveää, koska se on niin rankkaa, mutta silti tykkään ihan tosi paljon ♥ Tänään oli huippuhyvä flow päällä!

Mulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen fiilis, että en kykene viemään itseäni nextille levelille. Sellainen, että teen omalla mukavuusalueellani kovaa, mutta en saa itsestäni irti sitä, mihin parhaimmassa tapauksessa ehkä kykenisin. Varsinkin noiden "vanhojen jumppien" kanssa oli se tilanne, joten kyse saattoi olla myös puhtaasta kyllästymisestä. "Joo joo, menee ne kerähypyt rintaan ja kannat pakaraan." Siitä oli vaikea päästä yli. Nyt kun gritit on tuoneet uudenlaista haastetta, niin olen ehkä vähän piristynyt yrittämisen kanssa :) Haluan taas yrittää ylittää itseni ja samaa ajattelua olen saanut takaisin vanhoihinkin jumppiin. Nimim. eilen kävin combatissa riehumassa, pitkästä aikaa. Vaihtelu todellakin virkistää!

Meidän salilla on nyt menty reilu viikko miksauksia LM:n tunneilla. Cardiossa olen päässyt miksausta jo kahteen kertaan ja vitsit se miksaus on huippu! Ohjelma on aika vanha, cardio kutonen (nykyinen oli ohjelma nro 15). Mikään kovin kova cardio-tuntija en vielä ole, kun kokemusta on ehkä kolmesta tai neljästä eri ohjelmasta, mutta nuo vanhat ohjelmat vaikuttaa tosi kivoilta. Vanhassa ohjelmassa käytetään koko salia hyödyksi, kun kaikki liikkeet tehdään joko päästä päähän tai isossa ympyrässä. Puhuttiinkin tunnin jälkeen, että tuossa ohjelmassa on paljon enempi yhdessätekemisen-meininkiä kuin uudessa ohjelmassa. Ainakin tuossa uusimmassa ohjelmassa on vain tepasteltu paikallaan ja kaikki katsoo ohjaajaa lavalla. Tulisipa tuo vanha tyyli takaisin, kun tehdään enemmän ryhmänä! Tuntuu, että siinä tyylissä saa paljon enemmän itsestään irti.

Vähän sama juttu oli myös plyon ja strengthin kanssa. Muistan mun ensimmäisistä griteistä, että plyossa laudat oli yhtenä rintamana keskellä salia ja jengi ravasi niiden yli. Nykyisessä ohjelmassa jokaisella oli omat laudat ja porukka jälleen kerran toljotti vain ohjaajaa ja muita jumppaajia ei tunnilla ehdi edes huomata. Strengthissä on luonnollisesti vaikeampi käyttää koko salia hyödyksi, mutta siinäkin oli joskus niin, että jengi oli puoliympyrässä tai ympyrässä. Gritissä voi saada tosi paljon voimaa muusta porukasta, joten senkin takia olisi parempi, että nuo ohjelmat mahdollistaisi yhdessätekemisen paremmin.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Urheilu tekee onnelliseksi

Takana huonosti nukuttu yö. Takana väsynyt päivä. Ajatukset ovat pitäneet yöllä hereillä ja vaivaavat vielä seuraavanakin päivänä. Pistän viestiä kavereille, että en jaksaisi lähteä salille. Haluaisin mennä vain kotiin ja suoraan nukkumaan. Tai entä jos nukkuisin töiden jälkeen päikkärit työpaikan sohvalla, kun muut ovat jo lähteneet? Jos skippaisin salin ja menisin suoraan nyrkkeilyyn? Oikeasti ei huvittaisi mikään.

Hautaan kuitenkin päikkäriajatukset ja suuntaan salille. Osittain vähän pakollakin. Rutiini kuljettaa salille. Aloitan leuanvedolla, kuten taas melkein kaikki salitreenit. Pitää saada takaisin vanhoja voimia. Ajattelen, että ei tämä kuitenkaan suju, mutta vedän edes pari. Omaksi ihmetykseksi leuat tuntuu melkein kevyeltä! Pitkästä aikaa! Vedän paremmat sarjat kuin puoleen vuoteen olen vetänyt. Piristyn vähän. Ehkä leuanvedoissa on vielä toivoa.

Jatkan muuta salitreeniä. Tosin koko homma on vähän väkinäistä ja väsynyttä. Sarjatauoilla tuijotan silmät tyhjinä eteenpäin. Automaationa haen enemmän kiekkoja tankoon. Ei kulje eikä oikein kiinnostakaan. Muutaman liikkeen ajan jaksan heilua salilla, vaikka ajatukset harhailee jossain ihan muualla. Lopetan heilumisen ja lähden kohti kamppailusalia.

Käytävällä vastaan kävelee nyrkkeilytunnin vetäjä. Väännän väkisin edes jonkinasteisen hymyn naamalle moikatakseni, että en näyttäisi niin tympeältä. Eihän se hänen syy ole, että mulla on paska päivä. "Ootko tulossa nyrkkeilyyn?" "Juu, olen!"

Nyrkkeilyssä on paljon porukkaa. Enemmän kuin ikinä mun aikana. Tunteja vähennettiin, kun joulukuussa ei käynyt porukkaa ja nyt sali on niin täysi, että varusteet loppuu lähes kesken. Varmaan yli puolet porukasta on ensikertalaisia. Käydään alkuun pitkän kaavan kautta läpi, miten lyönti lähtee, mihin sillä tähdätään, mihin se palautetaan. Alan turhautua. Koska pääsen lyömään kunnolla? Vaikka tottakai tiedän, että en ole tunnilla yksin ja mennään koko porukan ehdoilla.

Lopulta aletaan hommiin. Porukka ottaa itselleen parit ja lopulta vain minä ja yksi toinen nuori nainen pyöritään ympyrää etsien paria ja ohjaaja pistää meidät yhteen. Heti ensimmäisestä lyönnistä tunnen, että mun pari ei ole ensikertalainen. Myös mä saan kysymyksen, että "sä oot nyrkkeillyt ennenkin?". "Juu, pari kuukautta." Mun pari paljastuu potkunyrkkeilyn harrastajaksi, joka on juuri siirtynyt meidän salin tunneille.

Löydettiin heti yhteinen aaltopituus. Vitsit, että me vedettiin kovaa ja hyvin! Saan lyödä kovaa ja pari yllyttää lyömään vielä kovempaa! Välillä meinaan hyytyä, kun painetaan salia edes takaisin ihan hulluna, mutta mun pari kannustaa mua jatkamaan. Saan joskus kysymyksiä, mikä siinä nyrkkeilyssä viehättää? En aina ole osannut vastata, mutta tämän tunnin jälkeen taas osaan. Se on vain jotenkin sairaan siistiä, kun isku napsahtaa oikein kunnolla pistareihin. Tu-tum! Ja sen tuntee koko kropassa. Ihan eri tavalla kuin vaikkapa salitreeneissä, jossa ainakin mun tapauksessa vain odottelen, että jossain habassa tuntuu jokin polte kymmenennessä toistossa. Nyrkkeily tuntuu koko ajan ja siihen saa laittaa kaiken voiman jokaisessa lyönnissä!

Olen ihan eri ihminen kuin ennen tuntia! Oli niin huippua! Urheilu on ihanaa! Nyrkkeily on ihanaa! ♥ Mun parin kanssa ollaan lyömisen ohella ehditty vaihtaa vaikka mitä ajatuksia lajista ja molempien historiasta ja tunnin jälkeen moikataan, että ensi kerralla nähdään. Vaikka päivällä vielä mietin, että en kykene lähteä treenaamaan, kun olen niin väsynyt, niin onneksi lähdin. Myös edellisenä yönä valvottaneet ajatukset on unohtuneet täysin. Oikeastaan ne on menettäneet merkityksensä. Kotiin palaa onnellinen, mutta hyvällä tavalla väsynyt jumppaaja. Seuraavan yön nukun kuin pieni possu ja posottelen aamuun asti heräämättä kertaakaan.

Vaihtoehtoinen skenaario olisi luultavasti mennyt about näin: Menen töistä kotiin väsyneenä. Pelaan hetken ipadilla väsyneenä. Menen päikkäreille väsyneenä. Laitan herätyksen 45 minuutin päähän. Nukahtamiseen menee 20 minuuttia ja kohta soikin jo herätyskello. Torkutan viiden minuutin välein niin, että lopulta olen "nukkunut" kaksi tuntia. Raahaudun laittamaan ruokaa, väsyneenä. Selaan internettiä väsyneenä. Katson televisiota väsyneenä. Lopulta kun kello on jo sata, raahaudun väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, koska olen "nukkunut" päikkäreitä koko illan. Ja niin on seuraavakin yöuni pilalla.

Aina välillä tulee näitä päiviä, kun saa arpoa, onko liian väsynyt treenaamaan ja kannattaako vain lähteä kotiin levyttämään. Tästä puhutaan tasaisin väliajoin myös blogeissa ja sanotaan, että väsyneenä ei kannata treenata. Ja totta toinen puoli. Omalla kohdalla luulen, että olen tässä vuosien aikana oppinut aika hyvin tunnistamaan, koska kannattaa tehdä mitäkin :) Viime viikolla oli sekin päivä, kun olin suunnitellut jumppaa ja oikeasti jopa himoitsin mennä tunnille, mutta menin kotiin. Kyllä sen tuntee nahoissaan. Ja se oli täysin oikea päätös silloin. Aivan kuten nyt oli täysin oikea päätös mennä treenaamaan sen sijaan, että olisin painellut suorinta tietä töistä kotiin.

Palkkari mätsää kassiin.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Jälleen uusi laji: krav maga

Mä todellakin kahlaan läpi kiukulla kaikkea uutta ja jännittävää. Tämän vuoden puolella heia-tilastot näyttää jo 16 eri lajia ja nuo lajit on oikeasti kaikki eri juttuja eikä vain jotain salilla tehtyjä eri liikkeitä ;) Yksi näistä lajeista on mulle itsellekin uusi aluevaltaus eli krav maga.

Krav maga on Israelin armeijalle kehitetty itsepuolustuslaji (tai jotain sinne päin). Wikipediassa lajia kuvataan muun muassa näin: "Tarkoitus on selviytyä aluksi välittömästä uhasta kuten kuristuksesta ja sitten estää hyökkääjää hyökkäämästä uudelleen. Lopuksi hyökkääjästä tehdään vaaraton joko tekemällä hänet taistelukyvyttömäksi tai haluttomaksi jatkamaan hyökkäystä."

Meidän salilla puolittui nyrkkeilyn ja potkunyrkkeilyn tarjonta ja tilalle tuli krav maga (tosin lisämaksusta). Itse arvoin kurssille osallistumista niin kauan, että se ehti mennä täyteen.. Siinä vaiheessa kirosin itseni, kun en ollut ilmonnut ajoissa, mutta en ajatellut tuon kiinnostavan ihmisiä, kun muutkin kamppailut lopetettiin, kun niissä ei kuulemma käynyt tarpeeksi jengiä :D Onneksi muutaman viikon päästä tuli toinen peruskurssimahdollisuus, joten sinne siis!

Meidän peruskurssi2:lla on ehkä parikymmentä tyyppiä. Suurin osa osallistujista on parikymppisiä naisia ja sitten on pari itseäni vanhempaa naista. Miehiä kurssille on eksynyt kaksi kappaletta, joista toisen "tunnen" entuudestaan nyrkkeilytreeneistä. Luin jostain otsikon, että itsepuolustuskurssien kysyntä on kasvanut ja sen kyllä näki siitäkin, miten nopeasti kurssit meni täyteen.

Takana on vasta yksi tunti ja tykkäsin kyllä tosi paljon! Tunti ei ole fyysisesti rankka (ainakaan peruskurssilla), koska käytännössä harjoitellaan pelkästään tekniikoita. Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin tilanteita, joissa irroittaudutaan erilaisista otteista. Otteita oli esimerkiksi, että vihulainen ottaa käsistä kiinni eikä päästä lähtemään. Tai että pahis ottaa kurkusta kiinni, edestä tai takaa. Tai että hyökkääjä ottaa kiinni "halausotteella". Noita sitten treenattiin, että miten pääsee irroittautumaan otteesta ja lopettamaan hyökkäyksen. Tai kuten kaverille kuvasin tuntia "olen koko aamun treenannut munille potkimista" :D

Vähän sai jänskättää, että onko tunnin jälkeen ranteet ihan mustelmilla, kun revittiin käsiä pois pidoista. Tunnilla ei todellakaan ole tarkoitus vahingoittaa paria, mutta mekin kyllä mun parin kanssa vuorotellen hoettiin, että ota niin kovaa kiinni kuin pystyt, että näen pääsenkö vielä irti. Olihan siinä vähän hakemista, että miten kovaa voi "hyökätä", että ei tule vahinkoa, mutta että kuitenkin saadaan suhteellisen todentuntuinen tilanne. Siitäkään ei ole mitään hyötyä, jos vastustaja vain heti tiputtaa kädet, kun toinen tekee eleen irtaantumisesta eli olihan tuo vähän rajojen hakemista. Mutta luulen, että selviydyttiin mun parin kanssa ihan ok :) Kumpikin lähti tunnilta ehjänä, mutta kuitenkin yritettiin tehdä tilanteista haastavia.

Hauskoja oli myös treenitilanteet, joissa yritettiin demota sitä, että hyökkäys todella tulee yllättäen ja siihen pitäisi reagoida nopeasti. Piti pistää silmät kiinni ja pari "hyökkäsi" jollain otteella ja piti nopeasti muistaa, miten siitä pääsee irti. Ihan ei tullut vielä kaupan hyllyltä, vaan noita liikkeitä saa todellakin tahkoa, että ne tulee automaattisesti :D Monet tuntilaisista puhuikin, että pitää kotona treenata ennen seuraavaa tuntia.

Odotan jo innolla seuraavaa kertaa! Ja jatkokurssillekin ilmosin nyt heti, etten jää taas rannalle ruikuttamaan ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...